Meinasin pohdiskella tähän jotain ihmisenä kehittymisesta ja ihmisenä olemisesta, mutta mä olen jauhanut siitä edellisessä blogissani (eli päiväkirjassa eräällä palstalla) jo tarpeeksi ja muutenkin. Äh, antaa olla. Mä olen kuka olen, ei mun tarvitse perustella ei selitellä. Oikeastaan on aika kiva huomata, että mä alan pikkuhiljaa päästä yli selittelystä. Ehkä mä tosiaan olen kehittynyt pikkiriikkisen?
Hei, mä olen Peukaloinen, eli Petteriina Pan. Tykkään lapsista, varsinkin omistani (<3), tykkään hassuista jutuista ja nauramisesta. Tykkään höpsötellä ja laulaa omia tyhmiä lauluja. Tykkään soittaa pianoa. Tykkään mielummin istua lasteni kanssa katsomassa My Little Ponya läppäriltä kuin siivoamassa, vaikka tykkäänkin, että on siistiä. Tykkään kauniista asioista ja tykkään sisustamisesta, mutten halua sisustaa liian kaavamaisesti. Kaunistan kodin asioilla, joista tykkään. Tykkään joistakin design-esineistä. Tykkään myöskin Converseista, koska ne ovat Convereset eivätkä random- tossut. Tykkään kun ollaan pukeuduttu leikkisästi. Kuuntelen metallia, mutten ole hevari (paitsi jos hevarilla tarkoitetaan henkilöä, joka kuuntelee metallimusiikkia,eikä muuta). Joskus erehdyn kuuntelemaan muutakin musiikkia. Olen uskossa, jossakin, mutten kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, järjestöön, liikkeeseen jne.. Tykkään keskusteluista, tykkään opetella uusia asioita ja sivistää itseäni. Tykkään pohdiskella ja ajatella. Opiskelen parasta alaa ikinä! Tykkään kodistani. Tykkään kirppareista. Tykkään, kun asioita katsotaan avoimesti ja positiivisesti. Uskon, että asiat järjestyvät aina ja että asiat menevät niinkuin niiden kuuluukin mennä <3
En tykkää kaavamaisuudesta ja siitä, että pitää tehdä jotain, mistä ei tykkää. En tykkää siitä, että sanotaan "joo, mutta....". En halua itsekään sanoa niin. Haluan oikeasti kuunnella ja pohtia, mitä toinen sanoo ja miksi. Sanon silti joskus niin. Se on ärsyttävää. En tykkää pessimismistä enkä inhorealismista.
Ja niin edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti