Kiireinen uneksija.

Uskokaa tai älkää, niin kotiäidinkin elämä voi olla kiireistä. Koneella ei ehdi kuin käydä vilkaisemassa sähköpostit. Nautin kyllä siitä, kun minulla on mielekästä puuhaa eikä minua juurikaan harmita, ettei nörtteilylle ole jäänyt aikaa. Kertoo, että mulla on elämää <3 Ja siis ihanaa elämää <3

Nyt ajattelin kuitenkin blogata viimeöisestä unestani.

Olen pakenemassa jostakin. Olen juuri nähnyt jonkun riutuneen olennon, jolla on karvaton häntä, kamalan laihat raajat  ja "räpylät". En ole varma, olenko ollut pelastusretkellä vai karkaanko, mutta joka tapauksessa pakenen minkä ehdin. En ole ihminen, vaan ehkä jokin lisko? Juoksen välillä neljällä jalalla. 

Pääsen perille kohteeseeni, joka on jonkin joen rannalla (ylitän joen jotenkin). Siellä rakastettuni odottaa minua. Hänellä on erittäin tuuhea musta tukka, semmoinen puolipitkä, korviin saakka ulottuva. Hänellä on kuono ja jonkinlainen karvapeite, niinkuin lyhyt- ja sileäkarvaisella koiralla. Hän kuitenkiin seisoo kahdella jalalla. Ihan kuin tietäisimme, että näemme viimeistä kertaa. Kotikylämme on poltettu ja puhumme, että meidän on käytävä sotaan. Meidän on pyydettävä apuun varjolaisia.

Menemme varjolaisten puheille, jotka ovat ihmisenkaltaisia. Käymme sotaan. Jossain vaiheessa olen joutunut veden varaan enkä meinaa pysyä pinnalla. En osaa uida. Selviän kuitenkin.

Sotaa käydään myös ilmassa.

Herään imettämään ja uni jatkuu.

Olen ihan minä vain ja menossa naimisiin. Kesken häiden puhelin soi ja joku aiemmasta unesta soittaa minulle. He tarvitsevat apuani ja pyytävät minua tulemaan heidän maailmaansa, Keskimaahan. Puhelimessa oleva henkilö sanoo, että minun tulisi käyttää portaalia kilometrin päässä nykyisestä paikastani päästäkseni Keskimaahan. En mene.

Myöhemmin suren, etten mennyt apuun, vaikka minua tarvittiin. Mietin, pitiäisikö minun soittaa ja pahoitella. Äitini kannustaa soittamaan ja pahoittelemaan, mutta mä tuumin, että "ei sillä että pyydän anteeksi, ole merkitystä, vaan sillä, etten tehnyt mitään".

Lopulta kuitenkin soitan ja minun pitää lausua sanat j´uk nuk v´uk ja samassa maailma pyörähtää ja mä päädyn Keskimaahan.

Semmoinen uni. Ihan perussettiä eikös.