keskiviikko 3. joulukuuta 2014

21 päivää jouluun

Kliseiset jouluriimit raikaa
ilmassa on taikaa
padassa puuro kuplii
venäläiset  syytää ruplii
joulukauppohin noihin
mut mä uppoon tarinoihin
joulusta ne kertoo...

Aika laukkaa edespäin
makoisin eväin
me käymme joulun viettohon
kuusi ja kinkku laitettu on
lapsilla on hepuli
koiralla ripuli
se suklaata nääs söi
ja naapurit elämöi
mä vain elämästä nautin...

Ihana armas joulu tää
joka vuosi yllättää
naurulla, ilolla
hauskanpidolla
yllättävät käänteet
vatsanväänteet
asiaan nekin kuuluu....

Jätetään jo sarkasmi!
Peukaloinen parahti
oikeesti joulusta tykkään
paketteja lykkään
suuren suureen säkkiin
ei tarvi laittaa häkkiin
jouluna koiraakaan!



On se joulu odotettu juhla <3 Lahjat alkaa olla paketeissa ja muutenkin mukavan jouluinen fiilis rinnassa, molemmissa rinnoissa. Vasemmassa ehkä hitusen enemmän.

Enivei joululaulut soivat päivittäin kun fiilistelen joulua. Glögiä on tullut juotua jo monta monta mukillista ja kaikinpuolin oikein odottavainen ja innostunut fiilis. Melkein niinkuin lapsena <3 Joulun odotus on melkein yhtä tärkeää ja jännittävää, kuin itse joulu!

Hauskaa  joulunodotusta!


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Momma bailaa

Momma pääsi kuin pääsikin kuluttamaan tanssilattiaa viikonloppuna! Siellä momma tutisi parketilla kuin vanukas ja väki kalpeni kauhusta, mutta hauskaa oli! Nyt onkin tullut juhlittua monen kuukauden edestä. Ei sitä enempää jaksaisikaan. Mommaa väsyttää tämmöinen, kun ei ole tottunut valvomiseen. Miten sitä silloin nuorena jaksoi?

// Went partying after all. Had fun. Looked like a blobfish



















at the center of an earthquake, but enjoyed anyway. Not going to party for a while......

perjantai 28. marraskuuta 2014

The bilehile

Vissiin iski joku esi-viidenkympin villitys näin pikkasta vajaa kolmekymppisenä, kun tekis mieli lähteä hippaamaan! Enkä nyt puhu siitä hipasta, mitä harrastetaan lasten kanssa pihalla, vaan tarkoitan sitä aikuisten hippaamista. Menojalkaa vipattaa vimmatusti. Samaan tapaan kuin Rumpali-kanilla Bambissa. Tyydyn tanssimaan keittiössä.











































Viime viikonloppuna olin kuin olinkin  hippaamassa (siitä kai se menojalan vipatus jäi päälle) hauskalla naisporukalla. Tanssittiin hurjasti ja juotiin vähemmän hurjasti, mutta juotiin silti.Vanahaksi olen tullut, kun edes salmaripaukut eivät tuntuneet päihdyttävän, mutta viis siitä. Ei örvellys mun mieleen muutenkaan ole (happamia, sanoi kettu....).








Koska hippaaminen taitaa olla poissuljettu vaihtoehto tällä hetkellä, koetan keksiä muuta puuhaa viihdyttääkseni itseäni. Esim. askartelemalla lumihiutaleita paperista. How cool is that!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

// The lady wants to partyparty 
like a stupid monkeymonkey

Have little drink, or two which
help forget that she´s an old witch

Instead this old witch drinks some coffee
does some dishes, eats  some toffee

´Cause the best place where the witch can be
is home with kids and you and me

maanantai 24. marraskuuta 2014

Musiikkia, monsieur


^Bilemusiiksiksi aika mainio tsipale.


Ja sit suomalaista


Mitä tuohon  voi lisätä?

// Few quite different songs. First´s just a dancesong, quite good. Second is a rap of how u should call and visit your granny before she dies.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Murphy kävi kylässä

Tiedättehän Murphyn, tuon epätodennäköisyyksien kruunaamattoman kuninkaan? No, hän tuli talon eilen illalla. Mies ja Tomeranssi lähtivät eilen aamupäivällä reissuun kaksin ja mä jäin keskenäni kahden nuorimman sekä Possun kanssa. Murphy  katsoi, että talo on liian tyhjä, joten päätti lämmittää mieltä tulemalla kylään.

Jumppiksen maha tuli illalla kipeäksi ja istui hyvän tovin naistenhuoneessa varpusparven keskellä. Nukkumaan mennessä kuopus oli tukkoinen ja kiukkuinen ja koko alkuyö meni hänen osaltaan itkeskellessä surkeana (ja mun osalta lohdutellessa pientä potilasta). Kun lapset lopulta olivat rauhallisia ja unessa, niin koira alkoi oksentamaan. Tietysti se kulki ympäri kämppää yrjoten matkan varrella sopivaksi katsominsa väliajoin.

Murphy on kyllä vekkuli.

// The Hog and Briskallion went on a trip. Me, Jumpty-Doo, Hufflepuff and the Pig-dog were left home. Thought everything was going smoothly, but then Murphy decided to visit us. Jumpty-Doo had stomache ache, toddler cathed a cold and was pretty angry and the Pig was vomiting. All this in the evening and nighttime, of course. How delightful.

Murphy, go home.



























kuva täältä

torstai 6. marraskuuta 2014

Headache

Päätä on jomotellut silloin tällöin vuosien ajan. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kuitenkin vähintään pari kertaa viikossa. Lopulta vaivauduin lääkärille muassani pitkä lista erilaisia oireita. Lääkäri totesi oireiden täyttävän migreenin diagnostiset kriteerit.

Migreeni! Minulla? Tunnen oloni erityiseksi ihmiseksi <3334 Jos totta puhutaan, diagnoosi selittää paljon ja olen jossain määrin hyvilläni, en siitä, että minulla on migreeni vaan siitä, että pienet omituisuuteni saivat järjellisen selityksen!

Migreeni on neurologinen sairaustila, jossa päänsärkykohtaus on yksi oire muiden joukossa (joskin useilla sairastavilla erittäin lamauttava sellainen). Lamauttava väsymys, makeanhimo, haukottelu, puheen tuottamisen vaikeudet.... Näitähän riittää.

Olen kiitollinen diagnoosista ja siitä, että migreenini on sellaista, jonka kanssa voi elää!

// Diagnose: migraine. So that´s why I have these headaches few times per week. Just  thought I was a lousy person drinking too little (or too much) coffee.


perjantai 31. lokakuuta 2014

Lé arki

On kuulkaatten semmonen homma, että sellainen koira, millainen isäntä. Inari aka. Possu on paitsi ahne kun mikä, niin myös hitusen kömpelö verrattuna monirotuiseen bestikseensä. No, minähän olen myös aika possu mitä tulee suklaaseen ja onpa minulla eräs tarina kömpelyydestäkin jaettavana:

Juoksimme Possukoiran kanssa pihalla, kun äkkiä Possu olikin jaloissani. Koetin olla tallomatta pientä karvaista kaveriani ja tein hienon väistön hyppäämällä ilmaan. Paha vain, että onnistuin ilmassa kampittamaan itseni (näköjään sekin on mahdollista!) ja mätkähdin mahalleni niin suoraan kuin vain olla ja voi. Splät. Mätkis. Tök. Tietysti koira innostui tästä ja pomppi ympärilläni niin, että sotkeuduin hihnan kanssa, enkä päässyt ylös. Mies nauroi vieressä katketakseen (no, nauroin minäkin, mitä muuta siinä olisi voinut tehdä?) ja pahoitteli suuresti, ettei kamera ollut mukana. Naapureilla oli varmasti mukavaa.


The Beast



















Tapetoimme tässä päivänä eräänä seinän olohuoneesta. Tätä kutsuttaneen sitten tehosteseinäksi. Se on hieno! Meni kokonainen päivä yhden pienen seinäpätkän tapetoimisessa, mutta selitettäköön se sillä, että olimme ensikertalaisia molemmat ja tapetti oli vielä kohdistettava. Kun siinä kiroilimme asensimme tapetteja seinälle (nämä olivat kätevät non-wowen tapetit, elikkä seinään liimattavat suomeksi), kävi mielessä, että olisi kannattanut aloittaa tapetointiharjoitukset jollain hitusen halvemmalla tapetilla, kuin 75€/rulla. Mutta toisaalta emme olisi saaneet likimainkaan yhtä hienoa seinää aikaiseksi millään geneerisellä k-rauta-tapetilla.

Los tapetos ja lé olohuone





















Tapetit ovat Designer´s Guildin mallistosta. Tilasimme ne paikallisen sisustusliike Decoran kautta. Kyllä ny kelepaa <3

// We have new wallpapers in the livingroom: absolutely lovely Designer´s Guild wallpapers! Makes the livingroom come to alive.

We have a dog, Finnish Lapphund girl called Inari. We also call her Pig, ´cause of her appetite; she eats everything, including babyshit, pens, cords etc.. Lovely dog, just lovely <3

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kesästä jäi haikean iloinen olo. Teimme pieniä reissuja lähelle ja kauemmas ja ihailimme luonnon kauneutta. Ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan saadakseen kauniita muistoja ja kartuttaakseen elämänkokemustaan.


Perheenlisäystä meille tuli yhden karvaisen tyttökoiran muodossa elokuun loppupuolella. Karvatti on asettunut joukkoon kuin nenä päähän. Pitkäaikainen haaveeni koiran ottamisesta toteutui lopultakin! Tekemisen puutetta ei kyllä tulla näkemään lähiaikoina tässä talossa; olen vajaan 4 viikon aikana muun muassa luutunnut useammin kuin kuluneen puolen vuoden aikana.

Seuraava projekti liittyy tapetteihin. Saas nähdä, milloin saadaan valmista aikaiseksi. Tapetit on odotelleet asentajaansa yli kuukauden, ehkä ne vielä tämän syksyn aikana pääsevät seinille saakka. Mites sitä sanotaan, "hiljaa hyvä tulee"? ;)

Kesällä kerran

Merenranta

Kesäherkkuja




Luonnon ihmeitä saaressa


Saaristomeri





Poikanen






Saaren majakka

Kotona

Mummilassa maalla








Seikkailuja huvipuistossa

Pariskunta itte


Uusin tulokas vielä pienenä

Uusin tulokas kotona

Lähimetsää

perjantai 12. syyskuuta 2014

Epic summer

On ollut hieno kesä. Bloggailu on jäänyt kaiken keskellä, mutta parannusta on luvassa rakkaat kaksi lukijaani ;) Välillä on tuntunut vaikealta palata blogin pariin, kun on ollut niin pitkä tauko, mutta päätin, että so what? Kirjoitan juuri siinä tahdissa kuin huvittaa. Useammin kuin kerran puolessa vuodessa olisi toki tavoitteeni.

Tämänkin tekstin kirjoittamiseen meni yli puoli tuntia, koska välillä piti käydä estämässä lasta avaamasta pakastinta (toistuvasti) sekä nostaa hänet alas pöydältä heiluttamasta valaisinta ainakin kolmesti. Helppoa.

Kuvapostausta luvassa. Koettakaa kestää.

Meanwhile something random










Täältä

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Mitä kuuluu.

Tomeranssi on joutunut kärsimään viime viikkojen aikana tosi rajuista siitepölyallergiaoireista. Kunnon astmaoireet sun muut ovat pitäneet pienen levottomana ja olon epämiellyttävänä. Päivystyksessäkin on käyty pariin otteeseen, kun henki ei ole meinannut kulkea. Vasta kortisonikuuri katkaisi astmaoireet. Sääli pientä.



Ollaan juhlittu eskarilaisen eskarivuoden päättymistä; pian meillä onkin sitten ihka aito koululainen, ensimmäinen laatuaan. Niisk. Ajan kulumisen huomaa parhaiten lapsissa. Minähän en ole vanhentunut päivääkään sitten 19-vuotissynttäreiden. Joka tapauksessa olen ollut ihmeellisen herkkiksenä viimeiset päivät. Pieni suuri esikoiseni, kainaloinen kananen on pian jo kouluiässä.

Juhlittu on myös veljeni, lasten hauskan enon ylioppilasjuhlat. Hauskaa oli. Sain olla tiskaajana, mutta toki myös vähän vieraanakin. Onnea ylioppilaalle! Kohti uusia tuulia!



 sarjis täältä


Suomen tivoli tuli kaupunkiin ja pitihän siellä käydä tuhlaamassa rahaa eräänä kauniin kesäisenä päivänä. Isompi kaksikko sai rannekkeet ja juoksivatkin vinhasti laitteesta toiseen. Isompi varsinkin pääsee jo melkein kaikkiin hilavitkuttimiin, joten koettavaa riitti. Jumppis tykkäsi lähinnä norsukarusellista ja kävikin pyörimässä siinä useamman kerran. Puuskupuhkin pääsi maailmanpyörään, jonne ängettiin koko perheen voimin. Ihanat maisemat! Ihana kotikaupunki <3

Ihanaa alkanutta kesää <3

perjantai 16. toukokuuta 2014

Eeppistä unta

Kylläpä olikin eeppinen uni pitkästä aikaa. Painajaisia olen nähnytenemmän kuin laki sallii, mutta viime öinen uni ei ollut varsinainen painajainen, joskin hieman synkeäsävyinen silti.

Maailmaa hallitsivat jonkin sortin kiihkouskovat. Kulkeminen oli hyvin rajoitettua: vain kotikadulla ja luvatuilla paikoilla sai kulkea. Kadun päässä seisoi "Vartija" lehtiön kanssa ja tarkisti, etteivät kaudlla kulkijat ollee ketä tahansa, vaan pelkästään kadun asukkaita.

Koulutus oli "turhaa". Väärintekijöitä rankaistiin väkivalloin tai väkivallan uhalla, mm. eräs nuori mies suljettiin häkkiin, minkä jälkeen hänen vierellään räjäytettiin sika ja sian veri juotettiin hänelle. Ihmisiä, myös lapsia, roikotettiin pää alaspäin jaloistaan, jos olivat olleet tottelemattomia eli vastustaneet jumalan sanaa.

Mä sitten aloin kyseenalaistaa tällaista maailmanjärjestystä. Päätin aloittaa kapinan ja saada mukaani kaikki tavalliset kansalaiset. Huusin kylillä, että olemme vapaita, että ei meidän ole pakko alistua vääriin käskyihin ja määräyksiin tai väkivaltaan.

"Vartijat" saattoivat tulla kotiinkin Vartijat olivat useimmiten naisia, joskin luullakseni miehet toteuttivat rangaistukset. Vartijat katsoivat, ettei kotona harjoitettu vääränlaisia toimia.

Kerran eräs vartija tuli kotiini. Mä aloin sitten pistää hanttiin Vartijalle. Sanoin suoraan, etten usko jumalaan (se oli pahinta mitä saattoi sanoa) ja väitin vieläpä, ettei hänkään usko. Väitin, että kyseisenkaltainen vahtiminen ja väkivallalla rankaiseminen ovat enemmän saatanasta, kuin mistään jumalasta. Julistin, että Vartija on enemmänkin saatananpalvoja, kuin jumaluskoinen. Kodissani (tai mikä paikka se switten olikin) oli muutakin väkeä ja aloin julistaa isoon ääneen, että kotonani on saatananplavoja, jolloin nämä muut ottivat Vartijan kiinni. Samalla osoitin, että kenenkään ei tarvitse alistua huonoon kohteluun, että ihminen on vapaa, jos vain haluaa!

Vartijat saattoivat ilmiantaa jopa omia lapsiaan. Todistin erään tällaisen tapauksen, jossa Vartija yritti ilmiantaa oman aikuisen poikansa vääränlaisesta toiminnasta (vissiin likaisten kenkien käyttämisestä). Mä julistin edelleen, että joukossa on voimaa, eikä tavallisen kansalaisen tarvitse alistua muutaman valtaapitävän äänekkään pelottelijan tahtoon.

Myöhemmin väittelin toisen Vartijan kanssa. Väitin, ettei väkivaltainen toisten alistaminen ja omaan tahtoon taivuttaminen voi olla yhdestäkään jumalasta lähtöisin. En pelännyt rangaistuksia, vaikka muuten pelottikin, sillä tajusin, että olen vapaa sielultani. Ja tiesin, että saisin aikaiseksi kapinan, jolloin vallalla olevia käytäntöjä vastustavia olisi suurempi joukko. Julistin Vartijalle, että rohkeutta on se, että toimii, vaikka pelkääkin. Ja mä pelkäsinkin, erityisesti lasteni ja läheisteni puolesta, kun julistin vapautta ja rauhaa. Uskoin myös, että Vartijatkin tuntisivat rakkauden ja hyvän tahdon sisällään, mutta että he vain pelkäsivät liiaksi sitä "jotakin".

Vartijat kuljettivat mukanaan salkkuja, joissa oli jonkinsortin yhteydenpitoväline, ilmeisesti johonkuhun huipulla olevaan, jolle Vartijat vastasivat toimistaan.

Sellainen uni. En tiedä, miten lopulta kävi, kun heräsin.

Että eeppistä huomenta vaan kaikille!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Laitoshoidon puolesta.

Päähäni alkoi tulvia ajatuksia vanhuudesta ja siitä, miten vanhuksia pitäisi hoitaa. On ihmisiä, jotka ihailevat vanhusten hoitamista kotona. Lasten tehtävä on huolehtia vanhoista vanhemmistaan. Mikäs siinä, jos rahkeet riittää. Kerron kuitenkin toisenlaisen näkökulman asiaan, koska se alkoi mieltäni vaivata.

Suvussamme on vanhus, jonka kotihoito on lähes mahdotonta. Vanhus on vaikeasti muistisairas sekä liikuntarajoitteinen. Häntä on jo vuosia hoidettu kotiinsa kotisairaanhoidon ja ainoan lapsen (sekä tämän puolison) aktiivisella avustuksella. Aluksi tilanne oli kohtuullisen hyvä. Vanhus pystyi vielä liikkumaan itse kotonaan ja vähän ulkona. Aluksi pyörätuoli oli vain ulkoillessa. Kotona hän pystyi keittämään kahvit ja puurot.

Nykyään hän on vaipoissa eikä liiku sohvalta tai sängystä kuin liikutettaessa. Hän ei tee mitään. Istuu katsomassa televisiota. Vessassa hän ei voi käydä itse, koska hän ei kykene liikkumaan itsenäisesti. Eikä hän tunnista vessahätääkään, ennenkuin liian myöhään. Tilat hänen kodissaan ovat hankalat hoidon kannalta. Kotiin pitäisi tehdä massiivinen ja kallis remontti, jotta saataisiin tarvittavia apuvälineitä esim. peseytymisen tueksi. Nyt hänet suihkutetaan pytyllä istuen, sillä suihkuun häntä ei voida siirtää tilojen ahtauden ja liikuntakyvyttömyyden vuoksi.

Vanhus on yksinäinen. Vaikka lapsi käykin häntä katsomassa ja tuomassa ostoksia viikottain, ei se poista vanhuksen yksinäisyyttä. Hän ei voi edes lukea, koska ei muista lukemastaan mitään, joten ei voi edes kirjojen avulla lievittää yksinäisyyttään.

Hänellä on diabetes, mutta muistaako hän syödä tasaisesti ja tarpeeksi?

Ihmisarvo?

Miksi sitten vanhusta ei oteta omaan (jälkeläisen) kotiin hoidettavaksi, kysyisi ihanteellista vanhusten kotihoitoa kannattava henkilö? Kyseisellä vanhuksella on yksi lapsi, joka on työssäkäyvä, kuten hänen puolisonsakin. Vanhus kuitenkin tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa. Kuka huolehtisi vanhuksesta jälkeläisen työpäivän aikana? Jälkeläisellä on myös yksi kotona asuva lapsi sekä lapsenlapsia. Lastenlasten hoito muuttuisi sen jälkeen pelkäksi haaveeksi, koska vanhuksen hoito söisi kaikki resurssit, se on varma.

Lisäksi tuohonkin kotiin pitäisi tehdä remontteja, jotta saattaisiin liikkumiseen ja nostelemiseen käytettäviä apuvälineitä mahtumaan paikoilleen.

Laitoshoito olisi tässä tapauksessa suoranainen pelastus. Vanhuksella olisi seuraa ja ympärivuorokautista hoitoa. Turvallisuus paranisi huomattavasti! En ymmärrä, miksi laitoshoitoa kammoksutaan, kun joskus se on helpotus kaikille osapuolille. Laitoshoitoa on haettu ja toivottu ja pitkään ja nyt lopultakin ovet ovat raottuneet tämän asian suhteen; vanhus pääsee osa-aikaiseen hoitoon (viikko-viikko- systeemillä). Toivottavasti se helpottaa vanhuksen arkea ja läheisten taakkaa.

Ennenaikaan vanhukset sentään tajusivat kuolla ajoissa. Nykyään vanhukset joutuvat olemaan vuodepotilaina jopa vuosikymmeniä (pahimmassa tapauksessa). Minä arvostan hyvää vanhuutta ja kunnollista hoitoa, siitä ei ole kyse. Mikä sitten on kunnollista hoitoa ihmiselle, joka ei ole elänyt tässä maailmassa enää aikoihin eikä kykene itsenäisesti mihinkään? Kotona yksinäisyydessä makuuttaminenko? Epäilen.

Entä kuinka suurta vastuuta läheisiltä voi vaatia vanhusten hoidossa? Pitääkö omaisten (esim. lasten tai lastenlasten) hylätä oman elämän tavoitteet ja toiveet vanhustenhoidon tieltä? On helppo ajatella hoitavansa vanhat vanhemmat omassa kotona, jos käsitys vanhuudesta on se, että he istuvat kiikkustuolissa jutustelemassa lepposia. Entä jos arki onkin se, että vanhus ei muista syödä ja on sekava tai karkailee, on vaikeasti muistisairas, puhuu rumia ja jopa kiusaa läheisiään (muistisairaudet voivat aiheuttaa tällaista käytöstä), ei kykene liikkumaan itsenäisesti edes pyörätuoliin, on syötettävä, vaipatettava jne..?

Helppoa ratkaisua ei taida olla.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ulkona.

Tänään syötiin vuoden ekat ulkojätskit puistossa! On se fiilis ihan eri nautiskella jäätelöä nurmikolla istuen, kuin kotona kulhosta. Joku grillasi jossain ja tuuli toi lämpimiä terveisiä ties mistä kaukaa kaukomailta. Ei hullumpaa lain! Taitaa se kesä olla pikkuhiljaa tulossa.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Yrjö Julma Ensimmäinen ja eräs yksivuotias

Saimme kutsumattoman vieraan. Hän ei paljon soitellut eikä kysellyt lupia, tuli vain taloon kuin isäntä konsanaan. Yrjö ei ole mikään vaatimattomin, helpoin tai mukavin vieras. Hänen vuokseen on tehtävä lukuisia erityisjärjestelyitä muun muassa nukkumisen suhteen, jos hän ylipäätään antaa isäntäväen nukkua. Lisäksi ruokailu ja ja juomapuoli tuottavat haasteita Yrjön ollessa talossa. Hänelle ei kelpaa mikä tahansa, itseasiassa hänen ollessa paikalla juuri mikään ei kelpaa.

Yrjö aloitti näyttämällä Tomeranssille kaapin paikan. Hän valvotti Tomeranssia yhden yön ja jatkoi vielä seuraavanakin päivänä keljua käytöstään. Mutta Yrjölle on vaikea sanoa ei käy. Täysin mahdotonta suorastaan. Joten olimme siis Yrjön armoilla. Kun Tomeranssi selvisi Yrjön käsittelystä, saivat Jumppatuu ja Puuskupuh osansa Yrjön mustan sielun julmuudesta. Hän valvotti pienimpiäkin koko yön ja vannotti, että yhdessä päivässä ei Yrjön käsittelystä selviäisi.

Yrjön vierailu tietää aina paljon pyykkiä, sillä Yrjö ei piittaa perinteisistä siisteyskäsityksistä. On kuurattu ja puunattu eikä mikään tunnu silti kelpaavan Yrjölle. Kuin pilkatakseen puhdistautumisriittejämme, hän saa aikaan uuden sotkun juuri puhdistettujen tilalle. Yrjö Julma on nimensä veroinen.

Talon emäntä ei kuitenkaan tehnyt tarpeeksi Yrjön vierailun eteen ja hän osoitti tyytymättömyytensä emännän toimintaan kiduttamalla myös häntä hitusen verran muutamana päivänä. Tällöin emännän emännöintikyky tilttasi totaalisesti ja se nähtävästi sai Yrjö Julman niin kiihdyksiin, että hän päätti siirtyä seuraavan uhrin luokse palveltavaksi. Viikon hän jaksoi meidän matalassa majassamme ilahduttaa läsnäolollaan. Tervemenoa, ei tule ikävä.


Yrjö Julma Ensimmäinen on myös syypää siihen, että aiotut Puuskupuhin 1-vuotissyntymäpäiväjuhlat on jouduttu siirtämään jo kahteen kertaan. Se on sääli, mutta onneksi pieni ei vielä juhlista niin ymmärrä. Ajatella, että meidän pienin ihanuus on jo 1-vuotias! <3Hän on niin riemastuttava lapsi!

Olen saanut kuvia koneelle, ehkä saan niitä joskus oikein blogiinkin saakka. Nyt, hyvää pääsiäistä!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Apinaperhe

Lapset mekasti iltapalapöydässä mölyapinoina. Mulla meni kuppi nurin ja aloin loikkia ja äännellä niinkuin apinat. Lapset oli O.o
Tomeranssi sitten totesi, että mun pitäis mennä miettimään, kun en antanut ruokarauhaa. Mä ehdin jo innostua, että jes, 28 minuutiksi yksin hiljaisuuteen, mutta miehen mukaan bonobona oleminen ei ojohda miettimispaikalle.What a shame. Olis se mulle kelvannut.

With love, Bonobofamily.

// Children are acting like monkeys and I decided to copy their act. Fun for me it was, but children didn´t approve it as much as would have been appropriate. I wonder why?

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Onnea on

kun ei ole mitään valitettavaa! <3

Kevät oli jo täällä, mutta tässä päivänä eräänä sateli maahan ohut kerros lunta. Maa on taas valkoinen ja ulkona raikas pikkupakkanen! Ihanaa <3

Kaikin puolin hyvää alkanutta viikkoa <3

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Tuulen viemät ajatukseni

Ulkona tuulee. Tuntuu kuin jokin pyhä pyyhkisi kasvojani, kun tuuli koskettaa ihoa. On ihanaa pysähtyä aistimaan tuulta. Se tuo tuoksuja läheltä ja kaukaa, se tuo palan mennyttä ja tulevaa yhteen hetkeen; tällainen tuuli on ollut aina, ja tällainen se tulee olemaan vast´edeskin. Kuulen tuulen laulun. Väillä se huutaa, välillä se valittaa hiljaa, välillä se kuiskii viestiään, joka on: pysähdy!

Luonto on ihmeellinen. Tunnen samanlaista hiljaista pyhyyttä suuren veden äärellä, kuin tunnen tuulisena päivänä. Samaa pyhyyttä tunnen, kun katson tähtiä ja kuuta. Ne ovat olleet siellä paljon pidempään kuin minä ja tulevat olemaan paljon minun jälkeenikin. Vuosituhansien ajan ihmiset ovat katsoneet noita samoja tähtiä, tuoksutelleet tuota samaa merta, tunteneet saman tuulen ihollaan. Tuntuu turvalliselta, kun tietää, että maailmassa on jotain pysyvää, jotain minua suurempaa ja mahtavampaa. Tieytsti luonto myös uusiutuu, mutta elementit pysyvät silti samoina. Maa, vesi, ilma, tuli.

Kiitollisena kaikesta tästä <3

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Maaliskuu

Kevään riemuja ain´
leskenlehdet ja hiirenkorvat
ja purot solisevat,
ne satua on vain.

Todellisuus on karu kuin kivi
haisee ulkona paska
sekä myös multa ja mätä nurmi
ja sohjoa tienvierellä rivi.

Tervetuloa maaliskuu
on sua odotettu
harmaata haisevaa muhjua
jo hymyyn kääntyy suu!

Yksinäinen onneton koivu
tanssii tuulessa
juurella koiranjätös
en tästä ehkä toivu.

Ei tullut tästäkään
tarinoiden kevät.
Vain samaa harmaata maisemaa
solise ei puro yhäkään.

Mut katse tulevaisuuteen
ei harmaus mieltä paina,
kuollut maa alla hankien
herää eloon uuteen!

Tai jotain.
Nyt on kylläkin jo melkein maaliskuun puoliväli, mutta viis siitä. Mä ehkä olisin mielummin nauttinut vielä hetken ajan puhtaista hangista ja pakkasista, mutta aina ei saa sitä mitä haluaa. Joten nautitaan nyt loskasta ja mustasta lumesta teiden varsilla. Ja henkiin heräävästä luonnosta :)

// And almost the same in english



Hail to thee, oh springtime!

Sunny days, greening grass…

If that ever happens

I´ll give you a dime!



The truth is less noble, you see

the nature gives its best

when snow is melting,

you smell just shit, dirt and pee.



Hail to the March,

the best of the Months

when the view is grey

and mans angst large.



But worry not!

Spring will turn into summer

and nature will bloom

and the sunshine is hot!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Mistä jutunjuuri?

Ruisleivän juuri on heitetty veks, sellainen meillä oli pitkään pakastimessa ja sitä myös paljon käytettiin.  Pitääkin pistää uusi juuri alulle ja ryhtyä jälleen valmistamaan ruisleivät itse. Se on herkkua!

Ulkona monet puut työntävät juurensa maan pinnalle saakka, niin että asvaltti pyörätiellä halkeilee. Halkeamia katsellessa voi hetken kuvitella elävänsä keskellä katastrofielokuvaa.

Juurekset säilyvät pitkään ja talvi onkin juuri juuresten sesonkiaikaa, jos halutaan elää ekologisesti. Lanttulaatikko on lempiruokaa ja nauriita voi käyttää kuten lanttua esim. keitoissa. Porkkanaa on ihana rouskutella sellaisenaan.

Minun juureni ovat melko pitkälti nykyisellä asuinseudullamme. Sen sijaan mies on lähtenyt alkuperäisiltä juuriltaan n. 12 vuotta siten ja alkanut juurtua tänne.

Tällaisia random juurevia aiheita tänään.























Kuva täältä