perjantai 3. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uudet kujeet!

No ei oikeesti mitään uutta, ainakaan vielä. Katselin tuossa aikaa taaksepäin ja havaitsin, että meidän elämässä ei taida sellaista jaksoa olla, ettei olisi jokin uusi tuuli puhaltanut jostain suunnasta. En voi valittaa <3

Vuosi 2012 alkoi sillä, että jäin saikulle ja lopulta sanouduin irti vakityöstä. Alkoi itsetutkiskelun ja rauhoittumisen aika. Mitä enemmän tutkin itseäni ja omia tuntojani, kuuntelin tarpeitani ja kehoani, sitä kiivaammalla tahdilla masennus ja syömishäiriö talttuivat, kunnes jäljellä oli vain muisto niiden ikeestä, taisteluarpina sielussa. 

Parisuhdepuolella alkoi jälleen kukoistaa. Horroksessa ollut intohimo ja rakkauden palo leimahtivat jälleen liekkeihin <3

Hain keväällä opiskelemaan ja ilokseni pääsin sisälle. Kesän lopussa (2012) tulin raskaaksi. Loppuvuosi kului opiskellessa ja uutta ihmettä odotellessa.

Vuosi 2013 alkoi niinikään tasaisissa merkeissä opiskelun ja odotuksen parissa. Lapsia hoidin kotona niin paljon kuin mahdollista. Valmistauduin synnytykseen. 

Keväällä pienokainen sitten saapui <3 Luomusynnytyksestä jäi kaunis ja voimaannuttava muisto! Kuuma ja ihana kesä tuli ja nautin täysin rinnoin koska maito hahhaha valosta, vauvantuoksusta ja ihanasta elämästä!

Syys toi uusia tuulia, kun ostimme ensiasunnon ja muutimme uuteen kotiin <3. Esikoinen aloitti eskarin <3 Loppusyksy/alkutalvi meni sairastellessa. Joulu tuli kuin varkain ja oli oikein kaunis ja nautinnollinen juhla. 

Nyt on uusi vuosi. Vuosi 2014. Mitä se tuo tullessaan, sitä en tiedä, mutta olen avoimin mielin suuntaamassa kohti tulevaa. Asiat menevät kuin niiden pitääkin mennä. Viimeiset vuodet ovat opettaneet minua toisaalta ottamaan ohjat omiin käsiini ja toisaalta luottamaan siihen, että elämä kantaa, kaikkea ei voi eikä pidä hallita. Asiat järjestyvät aina parhain päin. Se ei tarkoita, etteikö elämässä voisi olla karikoitakin, mutta lopulta tullaan aina huomaamaan, etteivät karikot ole pelkästää pahasta. Ehkä karille ajo antoi tilaisuuden pysähtyä pohtimaan omia tarpeita. Ehkä karilla seisoessa näki uusia suuntia, mitä ei nähnyt kun seilasi virran mukana. Ehkä karikolla ollessa sai rakennettua uuden uljaamman aluksen ja otettua uuden, paremman suunnan.....

Ajattelin ensi kertaa elämässäni tehdä uuden vuoden lupauksen. Lupaan pyrkiä aina parempaan, niin äitiydessä, vaimoudessa kuin muissakin elämän osa-alueissa. Lupaan luottaa, lupaan heittäytyä hetkeen. Lupaan arvostaa itseänikin.

Hyvää uutta vuotta lukijoille <3




1 kommentti:

  1. Niinpä, karikolla kuulee parhaiten oman äänen. Muut huudelkoot vastarannalla :D
    Hyviä lupauksia. Minäkin päätin yhden tavoitteen liittyen kunnonkohotukseen. Jos tämä flunssa vain menisi pois... No, päivittäisellä venyttelyllä onkin aluksi hyvä voidella lihaksisto tuleviin koitoksiin.

    VastaaPoista